Suurin piirtein noin teki mieleni huokaista, kun kävin sateen jälkeen lenkillä. Kastepisarat heinissä ovat jäljittelemättömiä.
Jotkut ammattikuvaajat käyttävät kuulemani mukaan kuvatessaan kukkia joskus sellaista kikkaa, että he suihkepullolla sumuttavat vettä kukan päälle. Uskallanpa epäillä, että tulos ei ole samanmoinen kuin luonnollisen sateen jälkeen. Oheinen kuva on aiempaa kesältä – tämänkertaisella lenkillä ei kamera ollut mukana.
Tuo sateen jälkeinen näkymä sai pohtimaan asiaa myös hengelliseltä kannalta.
Myös hengellisesti sateen jäljiltä on kaunista.
Ajatellaanpa vain hengellisen heräämisen/herätyksen/ Pyhän Hengen työn alkumaininkeja. Työ on kaunista – olettaen, että se on Jumalan työtä. Pyhän Hengen työ voi olla odottamatonta. Siltikään se ei luo anarkiaa. Jeesuksen sanoihin viitaten, hedelmästä voimme erottaa Jumalan työn ja (ihmisen) lihan ja/tai sielunvihollisen tuotokset toisistaan.
Paavalin sanoin: ”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus,lempeys ja itsehillintä.-” (Gal. 5: 19-22)
Apostolien teoista voimme lukea ensimmäisten kristillisten seurakuntien syntymisestä. Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen Jerusalemin seurakunta kasvoi räjähdysmäisesti. Tuon Pyhän Hengen ”sateen” hedelmä näyttää kaikella tavoin kauniilta:
”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin.He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat.” (Apt. 2:42-47)
… mutta eipä aikaakaan, kun juutalaiset ja kreikkalaiset olivat vastakkain ja syyttivät siitä, että heitä käsiteltiin epäoikeudenmukaisesti, noita Simon halusi ostaa ”voitelun” ja Ananias ja Safira yrittivät huijata lahjoituksissa. Myös Uuden testamentin kirjeistä voimme lukea monista käytännön ongelmista, joita syntyneen kristillisen kirkon johtajat ja työntekijät joutuivat pohtimaan ja joita heidän tarvitsi ratkaista.
Tuota taustaa vasten Paavalin ohjaus on hyvin ymmärrettävää:
”– antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.” (Gal 5: 16)
…emmekä tuosta ole paljon muuttuneet. Edelleenkin paimenet hämmästelevät lampaidensa menoa – ja joskus lampaat myös paimentensa.
Seuraava purkaus on evankelistaystävältäni Trinidad Tobacosta, kun hän puhuttelee kollegoitaan:
