Silloin tällöin olen saanut ymmärrystä arkeeni unen kautta. Ehkä sillä tavoin, että olen nähnyt unen aikaa sitten ja ymmärtänyt jälkeen päin, mistä tilanteesta uni puhui, varoitti, tms.

Joku pitää tuollaisia unia alitajunnan tuotteina, joku Jumalan johdatuksena. Joka tapauksessa joihinkin uniin(i)  näyttää sisältyvän erityinen merkitys, joka ajan päästä selviää.

Välillä elämässäni on ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen rukoillut tiettyjen asioiden puolesta. Esimerkiksi muutosta johonkin asiaintilaan tai jonkun ihmisen puolesta. Joku voisi puhua rukoustaakasta. Joskus kysymys voi olla myös hikisestä rukoustaistelusta. Vastaus on tullut joskus vuosien, erään kerran liki kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun aloitin rukoilemisen. Joskus vastaus on tullut hyvinkin rivakalla aikataululla.

Muutama yö sitten näin puhuttelevan unen. Yleisurheilukenttä on nuoruuteni urheiluharrastuksen vuoksi tuttu paikka. Näin unessa vesiesteen ja sitä edeltävän aidan, joka on varsin jytäkkää tekoa verrattuna aitajuoksun aitoihin. Lisäksi aita on varsin korkea – etenkin, kun minulla on pituutta pikkuisen yli 150 cm. Hyvin todentuntuisesti mietin herätessäni sitä, miten ylittää kiinteä vesieste. Vastaus on hyvin yksinkertainen: On hypättävä yli.

Näyttäisi siltä, että joskus elämässä on esteitä – tilanteita ja olosuhteita – jotka eivät rukouksista huolimatta ota muuttuakseen – ainakaan ihan lyhyellä periodilla. Vaikka Jumalamme tekee ihmeitä, tilanteessa voi olla niin monta tekijää, niin monta ihmistä jne. että jopa Jumalalla menee aikaa tilanteiden ”järjestelemiseen”. Joskus vastassa voi olla myös pimeyden esteitä (vrt. kertomus Danielista), että ne viivästyttävät vastausta.

Tässä mielestäni kysytään herkkyyttä ymmärtää, milloin kysymys on tilanteesta, jossa tosiaan pitää odottaa vastausta – ja missä (niinkuin muutama yö sitten unesta herätessäni ymmärsin) hypätä yli.

Jumalamme on suuri! Hän voi joko siirtää esteen tai auttaa meitä hyppäämään yli  – tai joissain tapauksissa ohjata meitä kiertämään este. Kuten tuossa esimerkissäni, kumpikaan – esteen siirtäminen tai kiertäminen – ei tullut kyseeseen: oli käytettävä sitä voimaa ja taitoa, joka oli: hypätä yli – ja vaikka varpaat kastuisivat – jatkaa kohti päämäärää.