Uudelleen muotoilu

Olen elänyt vuoden 2019 alussa yhtä erikoisimmista jaksoista elämässäni.

Artikkelini Pettyneestä pastoriksi ja Mielenkiintoinen metafora tiivistävät tämän blogin kirjoituksissa näkyvän prosessin.

Tiivistäisin kokemukseni näin: Niistä, mitkä ovat olleet vaikeimpia ja kipeimpiä asioita elämässä (ja mitä vastaan vihollinen on kaikkein koviten hyökännyt), on tullut työkaluja käsiini Jumalan työssä. (Tuosta jossain vaiheessa hiukkasen enemmän)

Perääntymisestä uuteen etenemiseen ja etenevään liekkirintamaan

Yhdessä rukoustilanteessa mieleeni nousi kolme kuvaa:

  • Ensimmäisessä kuvassa ”nurkkaan ahdistetusta”oli peräännytty niin taakse, ettei taaemmaksi enää pääse.
  • Toisessa kuvassa liikkeen suunta muuttui etenemiseksi. Se, missä oli peräännytty, mentiin eteenpäin – ja pidemmälle kuin mistä oli tultu.
  • Kolmannessa kuvassa syttyi ensin yksi ”palopesäke”, sitten toinen, kolmas, jne. etenevän liikkeen myötä.

Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja perääntyneitä

”Suomen Siion ei ole ollut näin huonossa jamassa…”, totesi eräs seurakunnan vastuunkantaja minulle.

Toinen totesi: ”Vaikka sanotaan, että siellä meijjän suunnalla on herätystä, minä sanon, ei ole. Seurakunnat kuolevat.”

Oma huomioni on samansuuntainen: Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset seurakunnat voivat huonosti. Nimittäisin tätä tappion kierteeksi:

Seurakuntien sisäiset ongelmat vievät energiaa. Myös seurakuntien ulkopuoliset tahot pyrkivät vaikuttamaan seurakuntiin ja niiden jäseniin.

Tuntuu, että kenttämme pirstoutuu entistä pienempiin (osin keskenään kinasteleviin tai peräti sodassa oleviin) yksiköihin. Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja olemme perääntyneet.

Odotamme ja rukoilemme ihmettä

Tiukassa tilanteessa paras mahdollinen suunta on kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla…. mutta emme pelkästään voi jäädä odottamaan ja rukoilemaan… On koottava joukot ja lähdettävä vastahyökkäykseen.

Olen paljon puhunut nk. uskovien parannuksen tarpeesta. – Olen nimittäin pistänyt merkille, että monet meistä rukoilevat muutosta ympäröivään maailmaan; minun logiikan ja ymmärryksen mukaan me nk. uskovat tarvitsemme voiman takaisin.

Yksi voimattomuuden syy on salattu vääryys. Tämä heijastuu elämään todellisen yhteyden puutteena:

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1: 7

Johanneksen teksti on terävää:

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1 Joh. 1: 8,9

Toisin sanoen, jos väitämme, ettei meillä ole tarpeen vaihtaa suuntaa, vaikka suunnan vaihdokseen on tarvis, valehtelemme ja elämme pimeydessä.

Pimeys voi ilmentyä ”pieninä kettuina”, jotka saavat aikaan tuhoa ”viinitarhassa”.

Näitä kettuja voisivat olla ”ketun työtä” kuvastavat sanat, kuten

  • keskinäinen eripura
  • toisen panettelu (tai toisesta valehtelu)
  • toisen aliarvioiminen
  • maan kaivaminen toisen työn alta
  • kaksinaamaisuus

Tuiki tarpeellinen parannus

Rakkaudentäyteisestä opetuksestaan tunnettu Johannes saa tuotavaksi parannukseen kutsuvan sanan Efeson seurakunnalle:

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Ilm. 2: 5

πρῶτος [prootos] ´ensimmäinen´ tarkoittaa ajallisesti tai järjestyksessä ensimmäistä ja myös arvoltaan ensimmäistä.

Herra antaa Johanneksen kautta Efeson seurakunnalle tunnustusta:

Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. — Ilm. 2: 3

Perään tulee ”Jumalan mutta”:

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm. 2: 4

Hylätä ´lähettää tiehensä; luopua, luovuttaa; jättää´ kuvaa, mitä Efeson seurakunnassa oli tapahtunut ensimmäiselle (vrt. sanan selitys edellä) rakkaudelle.

Efeson seurakunta

  • näki kärsivällisesti vaivaa
  • oli hyvän perään ja pahaa vastaan
  • oli (hyvällä tavalla) kriittinen ihmisten ilmiöiden kanssa
  • kestävä

 … mutta se oli

  • lähettänyt tiehensä ensimmäisen rakkauden
  • luopunut ensimmäisestä rakkaudesta
  • luovuttanut (pois) ensimmäisen rakkautensa.

Jumalan Sana on hyvin suora: Tee parannus. Muuten siirrän lampunjalkasi paikaltaan. Siinä tapauksessa et voi enää loistaa valoani, et olla käytössäni.

Viikonloppuna kuuntelin ikääntyvää saarnamiestä, joka jyrähteli samaa tekstiä kuin minäkin olen ajoitain tehnyt:

Seurakunnan on tehtävä parannus. Herätys ei tule ennen kuin seurakunta tekee parannuksen. Pyhä Henki tulee puhtaisiin astioihin.

Kun uskovat alkavat rukoilla, tapahtuu

Terävän parannukseen kutsuvan sanan vierellä kulkee lupaus virvoituksen ajoista.

Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,  mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. 2 Aik. 7: 13,14

Kristinuskon historiassa on hyvinkin pimeitä vaiheita – ja on niitä vaiheita, jolloin uskovat ovat nousseet, rukoilleet, tehneet parannusta ja AINA on alkanut tapahtua, ensin uskovien sydämissä ja elämässä, sitten ympäristössä.

Kun 1,5 vuotta sitten piirsin artikkelin alkuosassa olevat tappion kierteen, tuli vierelle myös toinen kuva, jossa asiat ovat kääntyneet aivan päinvastoin.

Lamaannuksen ja luovuttamismielialan sijalla on innostus (ensimmäinen rakkaus). Tässä toiminta ei ole vain toiminnan vuoksi ja ideat ideoiden vuoksi, vaan Jumalan rakkauden (agape) inspiroima väyliä ja välikappaleita, jotta ihminen ja Jumala pääsevät kohtaamaan.

… mutta mitä tämä edellyttikään: Laitetaan pois pimeyden teot (riitaisuudet, panettelu, … mitä ikinä onkaan) ja pukeudutaan valon asein. Vrt. Room. 13: 12-13.

Tuoksusta sen tuntee

Pauliina, sinä tuoksut ihan mummolalta.

Hämmennyin pahanpäiväisesti. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, mitä oppilas tarkoitti. Mietin todenteolla, miltä mahdoin tuoksua.

Sitten ymmärsin: Lähestyimme joulua. Minä taas käytin eteeristä öljysekoitusta, jossa oli muun muassa kanelia, neilikkaa ja appelsiinia – useassa kiinteistössä ilmaantuvia sisäilmaoireita helpottaakseni. Totta kai tuoksu oli tarttunut vaatteisiini ja kulkeutunut kouluun – ja muistutti oppilasta mummolan joululeipomusten tuoksusta.

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! – Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!  2 Kor. 2: 17

PAAVALIN SANOJEN TAUSTALLA ON KUVA ROOMALAISESTA SOTILASKULKUEESTA

Voitetun taistelun jälkeen armeija marssi johtajansa johdolla kaupunkiin sotasaaliin – ja sotavankien kanssa. Voitonmerkiksi poltettiin suitsukkeita ja/tai levitettiin tuoksuvia yrttejä paraatin kulkureitille. Tuoksu kertoi voitosta – ja tuoksu kertoi tappiosta.

  • Jeesukseen Kristukseen uskova, Häneen elämällään nojautuva voittajan puolella. Hänelle tuoksu on elämän tuoksu.
  • Jeesuksen Kristuksen ja uskon ”niikseen jättävä” edelleen pahan talutusnuorassa ja pahan puolella. Hänelle tuoksu (ellei linja muutu) kuoleman tuoksu.

ETEERISIÄ ÖLJYJÄ VOI OSTAA PULLOISSA JA PURNUKOISSA; KRISTUKSEN TUOKSU TARTTUU HÄNEN LÄSNÄOLOSSAAN

Aidot eteeriset öljyt ovat hyvin haihtuvia. Ne vapauttavat tuoksun ympäristöön, kun vain avaamme pullon. – Silti tuoksun kanssa ei tarvitse pihtailla. Tuoksun on tarkoituskin levitä ympäristöön.

Meidän ei tarvitse ”yrittää olla tuoksuvia”. Se, että tuoksumme Kristukselta, seuraa siitä, että olemme viettäneet aikaa Hänen kanssaan. Voimme jatkuvasti hakeutua ainutlaatuisen Elämän tuoksun alkulähteille, Kristuksen läsnäoloon.

Aidot eteeriset öljyt, eivät nappaa ympäristöstä vaikutteita; ne säilyttävät ainutlaatuisen tuoksunsa

Suitsukkeen tuoksu oli kiinteä osa vanhan liiton pappien jumalanpalvelusta. Tuoksu ei jäänyt vain temppeliin, vaan kulki heidän vaatteissaan sinne, minne he menivät. Kristuksen tuoksun tulisi olla luonnollinen ja kiinteä osa myös meidän elämäämme, ”uuden liiton pappeina”.

Papit tulivat temppelistä suitsukkeen tuoksu vaatteissaan, mutta heillä ei ollut lupaa tehdä suitsuketta mihinkään muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen: Kristuksen tuoksu on tarkoitettu pelkästään ja ainoastaan tuoda tiettäväksi Jumalan valtakunnan todellisuus, ei siksi, että jotenkin hyötyisimme siitä tai käyttäisimme sitä omien etujemme ajamiseen.

TUOKSU HERÄTTÄÄ REAKTIOITA

Evankelistatuttuni kertoi majapaikkansa ulkopuolella tapahtuneesta episodista: Kerrostalon ulkopuolella häntä vastassa oli ollut nainen, joka oli syyttänyt tätä evankelistaa pahasta hajusta ja alkanut heristää keppiä hänen edessään. – Tämä evankelistaoli hämmentynyt yhtä lailla kuin minäkin aikanaan em. koululla. – Hän ei mielestään haissut mitenkään erikoiselle. – Nainen vaan jatkoi kepillä heristelyä. – Evankelista komensi pistämään kepin pois, että hän pääsisi jatkamaan matkaa.

Reissullaan evankelista oli aikaa miettiä tapahtumaa. Hän tuli siihen tulokseen, että nainen ”aisti” hänessä olevan Jeesuksen ja reagoi Jeesuksen läsnäoloon ja koki sen epämiellyttävänä.

Evankelista palasi takaisin majapaikkaansa ja seuraavana aamuna käveli majapaikastaan ulos. Tällä kertaa nainen pisti kätensä nenänsä suojaksi, suojautuakseen ”hajulta”.  Nainen aisti evankelistassa Jeesuksen.

Itselleni kävi erään koulun pienryhmässä samantyyppinen tapaus. Yhdeksän yläasteikäistä, tyyliin Tommi Ei-Voi-Vähempää-Kiinnostaa marssii luokkaan. Tämä on joku helluntaitäti. Tulossa on tylsä tunti. Hei, pistetään sen kustannuksella vähän vitsiksi -asenteella. Yksi rojahtaa pienryhmätilan sohvalle pitkin pituuttaan ja nostaa asenteensa korostukseksi kengät pöydälle. Toinen hautaa päänsä käsiinsä, kun istuu pulpettiinsa. – Kolmas haistelee luokan ilmaa ja sanoo: ”Mikä täällä tuoksuu? Täällä on raikasta…” – Jälleen hämmentävä kokemus… Nuoret miehenalut olivat 15 minuuttia aiemmin lähteneet samasta luokasta. Luokka noin periaatteessa oli samassa jamassa kuin monen muunkin välitunnin jälkeen. – Ajattelen jälkeen päin, että tämä nuori mies aisti tuoreuden ja raikkauden, joka tulee Jeesuksen läsnäolosta.

Useimmiten reaktiot eivät tule noin hajuvetoisesti. Ihmiset kuitenkin reagoivat siihen, mitä edustamme, jos se on vähääkään esillä. Jeesus tuoksui Jumalan läsnäololta. Niin myös meidän tulisi tuoksua. Vaikka se herättäisi tunteita laidasta laitaan.

Siellä, missä Jeesus liikkui, tapahtui. Jeesuksen läsnäolo herätti kaipausta ja toivoa – ja vastustusta.

  • Osa alkoi miettiä syvällisesti pelastusta
  • Osa kaipasi parantumista
  • Osa hankasi vastaan kaikin mahdollisin tavoin
  • Osa hyökkäsi avoimesti kohti

ENEMMÄN KUIN YMPÄRISTÖMME

Olen tavannut monia kristittyjä, joita kiusaa esimerkiksi työpaikan puheenaiheet tai taustalla soitettu musiikki. Ne edustavat toisenlaista tuoksua kuin, mikä itselle on tuttu, luontainen ja rakas. Joskus taustalla on motiivi: Näytetään tuolle uskikselle. – Ja niin jutun suunta ja soitettu musiikki muuttuu entistä haastavammaksi.

Tällaisen koettelun äärellä meidän kannattaa pitää mielessä, että Hän, joka meissä on, on voittanut maailman.

Kalpea kuva arkisesta elämästä: Yksi käyttämäni eteeristen öljyjen sekoitus on oikea ihmeaine: Se ei suinkaan peitä epämiellyttävää hajua, vaan eliminoi sen. – Viime kesänä ihmettelin kotonani omenan tuoksua. Tai pikemminkin käyneen omenan. – Mikä merkillinen, eikä kovin miellyttävä haju. – Syy selvisi, kun ajattelin asiaa ääneen. Poikani oli ostanut ilmanraikastimen – ja kun haju ei häntäkään miellyttänyt, pisti sen huoneensa roskikseen, josta käynyt omena -esanssi levisi koko asuntoon. – Laitoin diffuusoriin tuota eteeristä ”ihmeöljyä” – ja haju katosi. – Niin myös meissä oleva Kristus ja Hänen tuoksunsa on enemmän kuin se, mikä ”tuoksuu” ympäristössämme.

ME KÄÄNNETTIIN SE ”SINUN KANAVALLESI”

Eräs yrittäjä kertoi, miten hän työmaallaan viipyi joskus muita pidempään ja vaihtoi radiokanavan Deille. Päivän päätteeksi hän vaihtoi kanavan takaisin Radio Rockille, jota muut kuuntelivat. Yhtenä iltapäivänä eräs työmaan työmiehistä ruuvasi radiota Dein taajuudelle sanoen: ”Me laitettiin se siun kanavalle.” Ilmeisesti yrittäjä oli unohtanut radion ainakin kerran ”taajuudelleen”, mikä pistettiin merkille työporukassa.

Uskovan yrittäjän elämässä tuoksui Kristus. Suolan tavoin läsnäoleva kristillisyys lähensi työporukkaa uskonasioihin tavalla, joka ”miekkalähetyksellä” (käänny tai kuolet) olisi jäänyt unelmaksi.

Julkaistu alun perin 5/2017

Pelottava ”-suus”

Lukion uskonnonkirjasta jäi päällimmäisenä nk. vapaista suunnista (helluntalaiset, vapaakirkolliset, baptistit, metodistit, Pelastusarmeija, jne., jne.) mieleen kuva, jossa ihmiset rukoilivat kädet kohotettuin ”auvoinen” ilme kasvoillaan.

Outoa. Kummallista. Minä en ainakaan halua olla tuollainen.

Muistan ajatelleeni.

Ajoin pyörällä Suojakallion ohi. Kesällä pihalle nousi valkoinen teltta. Joskus teltta saatettiin pystyttää naapurikylällekin. Kovaääniset kantoivat meille saakka.

En mennyt mukaan helluntalaisten kokouksiin. Meno vaikutti oudolta – ja poikkesi ”periluterilaisesta”.

Koulukaverini kanssa joskus puhuimme syvällisiäkin. Muistan suhtautuneeni varsin tuomitsevasti koulukaverini tädin yritykseen kertoa, että ”valtatie helvettiin” (AC/DC-nimisen heavy-yhtyeen yhden laulun nimi on Highway to Hell) ei välttämättä ole aivan suotava ajatuskulku. Myös ajatus Jeesuksen takaisin tulosta oudoksutti.

…eikä kuiva kirkko kiinnosta…

Ilmeisesti olen luonteeltani ronkeli. Nimittäin en ihan muitta mutkitta suhtautunut myöskään luterilaiseen kirkkoon. Muistan järjestäneeni varsin nolon hetken kirkkoherralle piispantarkastuksessa. Opettajan kehotuksesta kysyin piispalta jotain, minkä piti minulle merkitä paljon. Kysymykseni kuului:

Herra piispa, mitä annettavaa kirkolla on nuorelle ihmiselle?

… olin osallistunut toimintaan sen pakollisen verran, mitä vaadittiin rippikoulun suorittamiseen…

Ehkäpä Jumalan huumorintajua on se, että olen myöhemmissä vaiheissa ollut monessa mukana niin luterilaisessa kirkossa kuin vapaissa suunnissa…

Prosessissa Jumalalla taisi olla melkoinen työ, että suostuin edes tutustumaan niin ”hihhuleiksi” kuin ”kuiviksi kapakaloiksikin” tituleeraamiini ihmisiin ja yhteisöihin.

Mikä minut sitten sai liikkumaan?

Hätä ja kysymys:

Minne joudun, jos kuolen?

Tämä kysymys oli päällimmäisenä 5.9.-29.10. välisen ajan 1989. Lääkärin antama karu diagnoosi rytmihäiriöistäni särki kuolemattomuusilluusioni. Olin valmis kaivamaan oudoksumani uskovaiset (niin helluntalaiset kuin ”kirkonpiirin uskovat”) vaikka kiven kolosta, jos he osaisivat kertoa, mitä minun pitäisi tehdä; lopulta valtatie helvettiin ei ollut kovin houkutteleva.

… ja ne uskovat eivät puhuneet…

Tein tikusta asiaa ja menin käymään pariin paikkaan, jossa tiesin olevan uskovia. Itselläni ei ollut rohkeutta ottaa asioita puheeksi – ja he eivät itsekään ottaneet. Olin pettynyt.

…Mites, jos sittenkin menisit kirkkoon..?

Uskonnonopettajani oli herttainen tapaus. Hän näki hätäni ja kehotti menemään kirkkoon karismaattiseen tilaisuuteen.

Vastarintani nousi. Muistin kuvan uskontokirjassa ja oudot jutut rukouksella kaatuvista ja kielilläpuhuvista ihmisistä.

Ei, en mene.

Pistin vastaan.

Ajaessani polkupyörällä kouluun, koin lähellä kirkonkylää olevassa Kylylahden risteyksessä kummallisen tilanteen:

Tuntui kuin Jumala puhuisi minulle – vieläpä varsin napakasti:

Paula, sinä menet sinne kirkkoon.

… Mutisin vastaukseni…:

Hyvä on, minä menen…

Tajusin samalla, että mitkään julkisen liikenteen palvelut eivät ulotu kotikuntani laidoille sunnuntai-iltana, … joten jatkoin realiteetit tunnustaen:

… vaikka sitten kävellen…

Kirkkoreissu täynnä elämää muuttavia yllätyksiä

Kävelin 9 km kirkkoon. Kirkko oli täpötäynnä. Myös uteliaita koulukavereitani oli paikalla. Parantajapapiksikin tituleerattu Seppo Juntunen ja myöhemmin taloussotkuissa ryvettynyt Pirkko Jalovaara vetivät kirkot täyteen väkeä.

Lämmin ja rauhallinen ilmapiiri tulvahti vastaan ovelta. Asettauduin penkkiin. Alttaritaulussa Jeesus ojensi kätensä kutsuvasti. Mieleeni tulivat sanat: Tulkaa minun luokseni kaikki raskaiden kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Myöhemmin sain tietää, että alttaritaulu tosiaan oli maalattu kyseisen raamatunjakeen perusteella.

Tuli rukouksen aika. Ihmiset jonottivat rukoiltavaksi. Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni nk. kielilläpuhumista. Nainen, joka ei taatusti osannut sanaakaan venäjää, puhui sitä soljuvan kauniisti. Se teki vaikutuksen.

Seuraavista hetkistä olen kertonut moneen otteeseen. – Ne mullistivat oman maailmani monella tapaa.

Kuoleman pelko oli tipo tiessään. Sanoinkuvaamaton ilo täytti minut. – Ja se mikä itselleni oli outoa ja samalla puhuttelevaa, olin puolitoistatuntisen Jumalan täysihoidossa kirkon lattialla. Kun nousin ylös, ensimmäinen sanani oli: Halleluja! (Huumorilla totesin, että minusta tuli ”hihhuli” saman tien. ❤ ) Minulla oli koulutehtäviä vielä odottamassa, kun seuraava viikko oli koeviikko. Niitä tein aamun tunneille asti… ja ilo jatkui ja jatkui…

Jokainen ihminen on erilainen ja myös uskoon liittyvät kokemukset ovat erilaisia. – Itselleni olen selittänyt varsin railakkaat käänteet sillä tavoin, että olen tarvinnut ne sekä tuolloisessa elämäntilanteessa että vastaisuuden varalle. – Nimittäin myöhemmin koin varsin kitkeriäkin asioita, jotka kulkivat karismaattisuuden kyltin alla. Nämä hyvät ja vakuuttavat kokemukset kantoivat.

Kokemuksestani opin ainakin sen, että ennakkoluulot eivät ole sama kuin todellisuus. – Seuraavassa kirjoituksessani palaan pettymysten ja niiden jälkimaininkien vaiheeseen.

Ilo on irti

Elämä…sekin synkkää ja ikävää..?

Joulun alla erään lehden artikkelia varten oli haastateltu turisteja. Haastattelun aiheena olivat suomalaiset joululaulut. Niiden sanat käännettiin turisteille. Reaktiot olivat ällistyneitä:

Oikeasti, laulatteko, te suomalaiset, tällaisia joululauluja?

En ollut tarkemmin ajatellut esimerkiksi Hei tonttu-ukot hyppikää -laulun sanoja sen tarkemmin (varsinkin, kun kyseisen laulun laulamisesta taitaa olla vuosikymmeniä)…:

”Hetken kestää elo tää ja sekin synkkää ja ikävää…”

No, se ilo on sisällä

Osallistuin taannoin messuun, jossa pappi totesi seuraavaan tapaan pääasiassa nuorelle kuulijakunnalleen:

Meille suomalaisille on ominaista, että pidämme ilon sisällämme. No, se on hyvä, että se ilo on sisällä. Olkaa te kuitenkin se sukupolvi, joka uskaltaa päästää ilon ulos.

Kuvaavaa on takavuosina kuulemani lausahdus, jossa henkilö totesi kerrottuaan siitä, kuinka uskon myötä hänen elämänsä on muuttunut.

Ihan tässä meinaa innostua.

Hyvä vastakysymys olisi:

No, mikset sitten innostu?!

Miksi emme päästä iloa valloilleen?

Esi-isiemme elämä on ollut kovaa. Hyvät kala-apajat ja marjapaikat on pidetty omana tietona. Leivän lisähän oikeasti on riippunut niistä. Ajattelumalli on säilynyt näihin päiviin asti: kalaan ja marjastamaan otetaan perheenjäsenet tai luotettavat ystävät – sillä ajatuksella, että apajasta pysytellään visusti hiljaa. Kenties suhtaudumme iloon ja onneenkin samalla tavoin – ainakin, mikäli on uskominen kansallisrunoilijaamme Eino Leinoa:

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Eino Leino (1900)

Seurakunnallisessa elämässä pohjavireemme on monesti samanmoinen. Perinnettä sekin. – Äitini tunnettiin iloisena ja nauravaisena ihmisenä. Astuttuaan kirkon kynnykselle hänen ilmeensä muuttui välittömästi – äärimmäisen vakavaksi.

Äidiltäni kuulin tarinaa vuosikymmenien takaa siitä, kuinka eräs pappi pelkäsi virkansa puolesta, jos alkaisi hymyillä kesken saarnan. Etupenkissä nimittäin istui paikallinen persoona ”Purri”, jolla oli vaikeuksia olla hereillä saarnan aikana ja joka oli ratkaissut ongelman varsin luovasti: hän koetti pitää silmät auki tulitikulla.

Muutama vuosi sitten kuulin erästä tuttavaani nuhdellun liiasta iloisuudesta seuraavilla sanoilla: Seurakunta ei ole mikään ilotalo.

Muutamia lapsuuden kirkkoreissuja lukuunottamatta kasvoin varsin uskonnottomassa ilmapiirissä. Koulussa minut tunnettiin tyttönä, joka pukeutui mustiin. – Joku minua tuntematon olisi saattanut luulla mustaa merkiksi pimeyden palvomisesta. Enemmänkin se kuvasti sisäistä olotilaani. Olin surullinen lapsi ja nuori, koska kannoin nuoresta iästäni huolimatta aikuisten huolia ja vastuutakin.

– Kun vuonna -89 annoin kotikuntani kirkossa elämäni Jeesukselle, minulle tapahtui jotain täysin käsittämätöntä. Pappi rukoili puolestani ja kaaduin kirkon lattialle. Vietin suurin piirtein 1,5 tuntia lattialla pötkölläni, Jumalan täysihoidossa. Ensimmäinen sana, joka suustani tuli sen jälkeen, kun pääsin jaloilleni oli: HALLELUJA! – Kukaan ei ollut minulle moista sanaa opettanut. Olin lukenut sen psalmeista muutamasta kohtaa. Siinä kaikki.

Tilaisuuksissakin olin niin innoissani, että teki mieli kohottaa kädet ylös – mutta kun kukaan muukaan ei niin tehnyt, pidin kädet ”kohotettuina” pöydän alla tai sylissä.

Ihan oma lukunsa on tilanne, jossa nk. täytyin Pyhällä Hengellä ja aloin puhua kielillä. (Niille, joille ilmiö on vieras, pieni alustus…)

Pyhän Hengen täyteys ja kielillä puhuminen mainitaan Raamatussa muun muassa

Apostolien tekojen toisessa luvussa tilanteessa, jossa Jeesuksen seuraajat olivat Jeesuksen ohjeiden mukaan rukoilemassa ja saivat Jeesuksen lupauksen mukaisesti ”toisen Puolustajan”, Pyhän Hengen.

Pyhän Hengen vaikuttamien lahjojen luetteloissa

Pyhän Hengen täyteydestä on teologiassa erilaisia käsityksiä:

  • joidenkin mielestä Pyhän Hengen täyteys liittyy kasteeseen,
  • toisten mielestä Pyhän Hengen täyteys on erillinen hetki/tapahtuma,
  • kolmansien mielestä ilmiö liittyi kristillisyyden alkuaikoihin.

Itse koin asian seuraavasti. Kesällä -92 olin tilanteessa, jossa uskoni uudistui ja tuoreutui monella tasolla. Syyskesästä olin ajamassa säilörehua kotitilallani, kun säilörehua ajaessa aloin nk. puhua kielillä. Itselläni ei ollut harmainta aavistusta, mitä puhuin, vaan puhuin, puhuin ja puhuin…

Pyhän Hengen täyteyden seurauksena ilo

Samalla minut täytti ilo, jota on vaikea kuvailla.

Pyhän Hengen täyteys – ”uusi potku palveluun”

Olin aktiivisesti puhunut ja opettanut seurakunnassani erilaisissa tilaisuuksissa. Minua kuulleet kertoivat, että sanoissani oli uutta potkua.

Pyhän Hengen täyteys varustuksena vaikeisiin aikoihin

Uskon, että kaikki tämä oli minulle suuri lahja seuraaviin viikkoihin, kuukausiin ja jopa vuosiin. Kävin nimittäin tuon jälkeen monia varsin koettelevia elämäntilanteita läpi. Ilo, voima ja syvälle käyvä rukous ”uusin kielin” oli minulle todella iso voimavara.

Ilo todistuksena ympäristölle

Vaikeiden aikojen keskellä reaktioitani tarkkailtiin. Yksi iloon silmänsä kiinnittänyt oli todennut läheisilleen: ”Mikä nainen tuo oikein on, kun sillä on elämä päin h*****iä ja se hymyilee.” – Seurauksena kyseisestä perheestä kaksi tuli uskoon.

Ilo on irti = Tuli on irti?

Reagointi iloon muistuttaa ajoittain tilannetta, jossa joku huomaa, että tuli on irti. Hän kokee, että täytyy toimia heti ja pelastaa, mikä pelastettavissa on. Tuli on vaarallista. Ilo vaikuttaa vaaralliselta.

Reaktio muistuttaa Luukkaan kertomaa kaikkensa tuhlanneen nuoren miehen kotiinpaluuta. – Tarina muistuttaa kovasti meidän suomalaistakin elämänmenoa maaseudulla muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin. Isännällä oli kaksi poikaa. Pojista nuorempi halusi hänelle kuuluvan osan omaisuudesta jo etukäteen. Kun hän oli sen saanut, hän päätti lähteä maailmalle. – Isällä oli huoli pojasta. Onkohan poika kunnossa..? Poika palasi kuin palasikin kunnossa kotiin – mutta kaikkensa menettäneenä. – Isä olisi voinut olla vihainen, mutta hän ei ollut vihainen, vaan hän oli suunnattoman onnellinen. Hän käski pistää parasta pöytään ja järjestää kunnon juhlat kotiinpalanneelle ja kotiinpalanneen kunniaksi. Pojan hän käski puettaa parhaimpiin vaatteisiin ja laittaa suvun sinettisormuksen hänen sormeensa.

Ehkä voimme pikkuisen samaistua vanhemman veljen tuntoihin… Hän oli uurastanut isänsä tilalla sen ajan kun nuorempi veljeksistä oli hurvitellut maailmalla ja pistänyt kaiken menemään. – Vanhempaa veljeä ei naurattanut yhtään. Kaikkein vähiten se, että isä juhli kotiinpalannutta hulttiota… Vanhempi veli koki tämän hyvin epäoikeudenmukaisena. Yhtään vuohta ei isä ollut teurastuttanut hänen ja hänen ystäviensä juhliin…

Pitäkää juhlanne, minä en tule!

Tuntuu vanhempi veli sanovan juhlapaikan pihamaalla.

Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.  Luuk. 15: 31

… toisin sanoen… vanhempi veli olisi voinut ottaa halutessaan vuohen laumasta ja järjestää pidot ystävilleen… mutta ei ollut tajunnut…

Mielenkiintoinen metafora

Vuoden alussa minua on puhutellut kahden eri profeetan sanat temppelin jälleenrakennuksesta. Kohdat löytyvät Haggain ja Sakarjan kirjoista.

Te rakennatte temppelin uudelleen

Haggai 2: 3-9, Sak. 4: 6,7

Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli?

Haggai kysyy. Jotain on kadonnut temppelin loistosta ja kunniasta.

Jumala vierittää profeetan kautta ylipapin ja kansan eteen lupauksensa ja arvovaltansa. Sana MINÄ eri muodoissaan toistuu näissä muutamissa jakeissa seitsemän kertaa ja Jumalan nimi Herra Sebaot viisi kertaa.

Näin sanoo Herra:

– Nyt, Serubbabel, ole luja! Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi!

Jumala toistaa saman lupauksen kuin minkä hän antoi  

  • ”toiselle Joosualle” ennen luvatun maan ja saman lupauksen, minkä Hän antoi
  • Egyptistä lähtevälle kansalle.

Sen takia pelkoon ei ole syytä, vaikka haasteita onkin paljon.

Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön!  Minä olen teidän kanssanne,

sanoo Herra Sebaot.

Tämän lupauksen minä annoin teille jo silloin, kun lähditte Egyptistä: minun henkeni on teidän kanssanne. Älkää pelätkö!

Näin sanoo Herra Sebaot:

Vain hetki enää, ja minä  järisytän taivaan ja maan, meret ja mantereet. Minä saatan kansat kauhun valtaan, ja niiden aarteet tuodaan tänne. Minä  täytän temppelini loistolla, sanoo Herra Sebaot. Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot. Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot.

Jumalan temppeli kävi tuhon partaalla – ja oli osin jopa tuhottu – ennen kuin uusi nousu alkoi

Tuhoon oli syynsä. Siitä profeetat  puhuivat ja kutsuivat parannukseen. Tämä Haggain kohta rohkaisee luottamaan – ja oikeammin kaivautumaan – Jumalan lupauksiin. Kun Hänen kansansa uskaltaa pistää itsensä likoon, Jumala tekee osansa ja antaa jopa yliluonnollisen avun.

Jumala on sitoutunut omiinsa. Jopa niin, että vaikka kansa oli eksynyt Hänestä kauas ja sai kantaa valintojensa seuraukset, Jumala uskollisuudessaan kutsui takaisin ja sitoutui uudestaan ja uudestaan.

Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen

sanoo Herra Sebaot.

Tämän sanan jatkoksi nousi mieleeni Sakarja kirjasta jae, jossa Sakarja puhuttelee Serubbabelia:

” — Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.”

– ja siirtyy puhuttelemaan vuorta Serubbabelin edessä:

Mikä luulet olevasi, sinä suuri vuori, Serubbabelin edessä? Tasangoksi sinun täytyy tulla!”

Viimeinenkin kivi tullaan asettamaan paikoilleen

Kuva siirtyy temppelin jälleenrakennuksen kuvaukseen:

“Hän on asettava paikalleen ylimmän kiven, ja huudot kaikuvat: ”Menestys tälle temppelille!”  — Serubbabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustukset, hänen kätensä saattavat myös päätökseen temppelin rakentamisen. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä.  — “

Viimeinen kivi… Jumala lupaa, että temppeli nousee koko suunniteltuun korkeuteen.

Jumalan apu ei ole rajoittunut vain rakentajien omiin voimiin

Jumalan oli kullat ja hopeat – lähellä ja kaukana.

“Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia.” Kun näin tapahtuu, te tiedätte, että Herra Sebaot on lähettänyt minut (Sakarja puhuu itsestään profeettana) teidän luoksenne. Kaikki tämä toteutuu, jos te noudatatte Herran, Jumalanne, tahtoa. — Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa. Kaiken tämän minä lahjoitan kansastani jäljelle jääneille.  

Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot, olette olleet kansojen keskuudessa merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät. Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne! ”Näin sanoo Herra Sebaot: Kun teidän isänne olivat vihastuttaneet minut, minä päätin syöstä teidät onnettomuuteen, enkä katunut sitä, sanoo Herra Sebaot. Nyt olen yhtä vakaasti päättänyt tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää siis pelätkö!  

Jumala kutsuu kansaansa kokonaisuutena parannukseen:

“– Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.”

Herätys – se se on!

Ja mistä muusta Sakarjan kuvaus voisi kertoa kuin siitä, mitä me uskovat kutsumme herätykseksi:

Näin sanoo Herra Sebaot: — Vielä on tapahtuva, että monet kansat ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle. He kulkevat kaupungista toiseen ja sanovat: ”Lähtekää tekin mukaan, menkäämme yhdessä Jerusalemiin uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa, rukoilemaan Herraa Sebaotia.” Ja kaikkialta kuuluu huuto: ”Minä tulen mukaan!” Kansanjoukot ja mahtavat kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia, uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: ’Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'”  Sak 8: 12–23

Ne päivät, jotka olivat murheen päiviä ja jotka muistuttivat tappiosta ja hävityksestä, tulevat tämän takia saamaan aivan uuden merkityksen:

”Näin sanoo Herra Sebaot: — Neljännen ja viidennen, seitsemännen ja kymmenennen kuukauden paastopäivät ovat vielä kerran Juudan heimolle ilon ja riemun päiviä, onnellisen juhlan aikaa. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!”

Karu kuvaus karikoista – jotka ovat meillekin arkea

Tänään törmäsin uudestaan kertomukseen temppelin rakentajista – ja ylipappi Serubbaabelista. Kohta löytyy Esran kirjan luvusta 4. Kuva on minusta loistava – ja samalla karu – kuvaus ajastamme:

Temppelin rakentaminen edistyi. Samaan aikaan mukaan pyrki myös ihmisiä, joita ei otettu mukaan rakennusprojektiin. Nämä ihmiset loukkaantuivat ja alkoivat kaivaa maata rakennusprojektin alta. (Esran luku 4 kannattaa lukea tästä näkökulmasta.) Ensiksi he alkoivat pelotella, toiseksi lahjoa ja kolmanneksi laskivat rakennusprojektista liikkeelle vääristeltyä tietoa. – Tämä (jälkiseurauksineen) sai kansan – johtomiehiensä johdolla – lopettamaan työn.

Toivon, että tässä vaiheessa kaivat esille Raamattusi tai nettiraamatun ja luet Esran kirjan 4. luvun – ja sen jälkeen palaat tekstini ääreen.

… kun luin kohdan… ajattelin: Autz… Tämä kuvaa myös meitä tämän ajan ”temppelin rakentajia”.

Osa meistäkin pelkää. Meidät on peloteltu. Meidän kohtaama pelottelu on muunnelma Esran kirjan tapahtumista.

Jotkut ovat loukkaantuneet rakennustyömaalla

Olen lukeutunut taannoin tuohon joukkoon itsekin. Loukkaantuminen on saanut reagoimaan työmaan tapahtumiin kullakin hiukan omaan tapaansa.

Meillä tämän ajan ihmisillä netti tekee asian helpoksi. Tuohon aikaan lähestyttiin korkeaa tahoa kirjeellä, juhlallisesti, monen miehen voimin. – Tänä aikana on helppo ilmiantaa omasta mielestä epäilyttävä toiminta netissä joko rohkeasti omalla nimellä tai nimettömästi (mikä madaltaa kynnystä entisestään).

Kuten sosiaalista mediaa koskevissa koulutuksissa usein totean: Sananvapaus on hieno asia. Sitä kuitenkin pitää meidän käyttää vastuullisesti. Muuten luomme sananvapaudesta hirviön, joka voi kääntyä myös itse kutakin meitä vastaan hetkenä minä hyvänsä.

Esran kirjan luvussa 4 sekoittui totuus ja valhe, todelliset tapahtumat ja värittynyt tulkinta:

  • Totta: Kaupunkia rakennettiin
  • Valhe: Kaupunki oli kapinallinen ja paha
  • Tulkinta – ja siihen liitetty hyvää (?) tarkoittava varoitus: Persian kuningas tulisi menettämään verotulonsa
  • Viittaus lojaalisuuteen viestin vastaansaajaa kohtaan: ”Olemme hyvällä asialla”
  • Kehotus tutkimaan ”isien asiakirjoja”, joista asian voisi todeta

Kaikki näyttää olevan kunnossa. Se, mitä tarkkailija näkee, tukee tulkintaa – ja kuten muutama jae myöhemmin huomaamme, jopa historia tukee tätä tulkintaa!

Persian kuningas päätyi johtopäätökseen: Muureja rakennetaan. Jerusalem ja sen kuninkaat olivat historian saatossa monesti vahvoilla. Kyllä, kyllä,… tämän täytyi merkitä, että Jerusalem tulisi vahvistuessaan olemaan vaaraksi heidän valta-asemalleen. Kyllä, kyllä, … pahemman estämiseksi rakennustyöt täytyi lopettaa välittömästi.

KAIKKI, aivan kaikki pitää suodattaa ja tutkia itse perinpohjaisesti. Sen verran monimutkaisessa maailmassa elämme.

… Miten tämä liittyy tämän hetken hengelliseen kenttään? – Olen seurannut aktiivisesti keskustelua hengellisen kentän ilmiöistä syksystä 2007. Keskustelu on jakaantunut

  • erilaisten ilmiöiden puolustajiin ja
  • vastustajiin – ja myös
  • niihin, jotka eivät pysty tai uskalla ottaa kantaa puoleen tai toiseen.

Keskustelussa ilmiöistä ja ihmisistä niiden takana on totuuspohjaakin. Pahoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu. – MUTTA aivan kaikki kritiikissä ei aina täsmää. Ajoittain kritiikissä

  • yhdistyvät asiat, jotka eivät liity toisiinsa
  • asioista kerrotaan osa ja osa jätetään kertomatta
  • vihjataan asioiden huonosta laidasta, johdatetaan tietolähteen luo – ja todennäköisesti annetun tiedon varassa lukija/kuulija päätyy kriittiselle kannalle

… No, mistäkö tämän tiedän? Siitä, että olen ollut tässä kriittisessä keskustelussa eri puolilla ja nähnyt eri puolet:

  • Olen puolustanut taitamatonta toimintaa ts. olen potentiaalinen kritiikin kohde
  • Olen kritisoinut aiemmin puolustamaani ja niputtanut näkemäni ja kokemani kaiken muun samaa ilmiötä muistuttavan kanssa
  • … ja tutustunut tarkemmin karujen kokemusteni jälkeen kritisoimiini tahoihin ja heitä koskevaan kritiikkiin – ja huomannut, että kritiikinkin kanssa pitää olla kriittinen

(Pahoittelen monimutkaista ilmaisua. Näin asia kuitenkin menee reaalielämässä. KAIKKI, aivan kaikki pitää suodattaa ja tutkia itse perinpohjaisesti. Sen verran monimutkaisessa maailmassa elämme.)

Muutamia näkökulmia näkemäni pohjalta:

Täysi harha – koko totuus -asettelu kärjistää keskustelua

Helposti ajaudumme mustavalkoiseen maailmankuvaan: asiat ovat joko tai. Harvoin kyse kuitenkaan on joko-tai -asettelusta. Vajavaisten ihmisten maailmassa harvoin on täysin oikeaa, täydellistä ja totta.

Mietitään vaikka jotain episodia, jota todistaa useita ihmisiä. Jokaisella on tilanteesta hiukan erilainen kuva sen mukaan, mistä hän tilannetta tarkkailee, millä mielellä hän on, millaiset hänen aiemmat kokemuksensa ovat ja mikä hänen suhteensa muihin paikalla oleviin on. Esimerkki on helposti siirrettävissä hengelliseen kenttään: Peilaamme näkemäämme ja kuulemaamme taustastamme käsin – halusimme sitä tai emme.

Myös meille uskoville voi tulla somekupla

Algoritmit valikoivat meille sisältöä meidän makuumme. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että minun Facebookin aikajana vaikuttaa tyystin erilaiselta kuin mieheni Facebook.

Ilman algoritmejakin valikoimme ajatusmaailmaamme sopivat aiheet, kirjoittajat ja kirjallisuuden.

2007-2010 luin hyvin pitkälti pelkästään tiettyjä teologisia värejä kritisoivia tekstejä. Minulle muodostui kuva kartettavien henkilöiden listasta. Omine spekseineni olin sinne valmis lisäämään tuntemiani henkilöitä – koska he muistuttivat niitä, jotka listalla jo olivat.

Minut pelasti värikäs kansainvälinen someseurakunta

Tutustuin kristittyihin ja pastoreihin ympäri maailmaa. Heidän hengellinen taustansa oli vähintään värikäs: Mukana oli tutusti luterilaisia ja oli presbyteerejä, helluntalaisia, itsenäisiä seurakuntia, joissa oli vaikutteita näistä kaikista, jne. – Ja mukana oli nk. menestysteologeja – tai ainakin heidän fanejaan.

Tilasin uutiskirjeitä näiltä hyvin erilaisilta ja erilaisista taustoista olevilta ihmisiltä. Ostin kirpputoreilta ja latasin netistä heidän kirjojaan.

Päädyin melko hämmentävään lopputulokseen:

Joidenkin heidän opetus oli pitkällä aikavälillä seurattuna hyvinkin monipuolista ja tasapainoista. – He puhuivat Jumalan siunaamasta elämästä ja samalla katsoivat elämän realiteetteja silmästä silmään. Myös heillä ja heidän perheissään oli ollut tragiikkaa ja vaikeita hetkiä. Samaan aikaan he rukouksessa vetosivat Jumalan Sanan lupauksiin ihan viimeiseen asti. – Jos perheenjäsen menehtyi kaikesta huolimatta tai perheeseen syntyi sairas lapsi, ok… Näin oli hyvä, nyt. – Ja samalla luotettiin, että Jumalan siunaus on kaiken yllä – ja Jumalalla on näennäisesti oudon tilanteen keskelläkin jotain suurta varattuna.

Usko Sanaa

Luin Sanaa. Kaivoin alkukieltä. Luin englanninkielisiä käännöksiä. Ja ennen muuta näin muutoksia omassa elämässäni. Niin kuin iso laivakin kääntyy vähin erin, on myös elämän laita. Muutokset tulevat usein hissukseen ja isot muutokset ovat nähtävissä, kun laiva on täysin toisessa asennossa.

Eräs esimerkki löydöksistäni liittyy raamatunkäännöksiin. Olen varttunut kulttuurissa, jossa tiettyjä käännöksiä (mikä se itse kullekin oli) on pidetty oikeana – ja muiden käännöksien lukijoita vähintäänkin arveluttavina. – Itse olen lukenut vuosien mittaan niin monen perinteisen (herätys)kristityn arvostamaa King James Versionia, Elävää Uutista, The Amplified Biblea, KR 32/38- ja KR 92-käännöksiä.

Jokaisessa näissä on puolensa.

Vanhat perinteiset käännökset ovat pyrkineet sanatarkkuuteen, uudemmat ymmärrettävyyteen. Englanninkieliset käännökset kääntävät monesti kohdat järjestään suomalaista käännöstä rohkeammin. Esimerkiksi sana shalom kreikkalaisine vastineineen käännetään suomeksi melkein aina rauhaksi, kun englanninkielisissä raamatuissa se saatetaan kääntää myös menestykseksi, terveydeksi ja vauraudeksi. Kaikki käännökset ovat tavallaan oikeassa, koska shalom -sanalla on juuri näin laaja merkitys. Se tarkoittaa kaikkea mahdollista hyvää ja tätä hyvää Jumalaan luottava toivottaa toiselle ja rukoilee itselle – ja tätä hyvää Jumala myös lupaa hänen omalleen.

Käännöksien erilaisuudesta on koitunut tietynlainen hyvä-paha -akseli myös keskusteluun hengellisen kentän eri vaikuttajista

Koska meidän suomenkielinen Raamattumme harvoin käyttää sanaa menestys, meidän korvissamme kalskahtaa pahalta King James Versionia lainaava puhuja, joka väittää, että Herran siunaus rikkaaksi tekee, eikä Hän liitä siihen surua. Meidän KR 92 kääntää kohdan: ”Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei voi lisätä.” – Tilanne vaan on niin, että melkein poikkeuksetta englanninkieliset käännökset kääntävät kohdan hyvin myönteisesti. (Voit tarkistaa asian tästä linkistä ) – Käytännössä kysymys on siitä, että kohtaan vetoava on juuri niin raamattu-uskollinen kuin mekin… Hän vain vetoaa eri käännökseen.

Samalla tavoin meiltä hiukset pystyyn voi nostaa sanat: manifestaatio, läsnäolo tai ilmestys(tieto). – Kyse ei useinkaan ole sen kummallisemmasta kuin siitä, että kyseinen sana löytyy puhujan omasta Raamatusta samaan tapaan kuin meidän Raamatustamme ajatus (Jumalan) ilmestymisestä, Jumalan kasvoista tai tiedosta. – Suomeksi käännetyt kirjat ajoittain ontuvat termeissä – ja meidän mielikuvissamme kirjailijat muuttuvat kummajaisiksi.

Temppeli rakennetaan sittenkin

Palataanpa takaisin temppelin rakentamiseen. Esran kirjan luku 5 kertoo, kuinka juuri tuossa nimenomaisessa pelon ja pysähtyneisyyden vaiheessa Jumala nosti kaksi profeettaa: Haggain ja Sakarjan, jotka puhuivat Israelin Jumalan nimessä Juudan ja Jerusalemin juutalaisille. Heidän rohkaisustaan Serubbabel ja Joosua/Jesua käynnistivät rakennustyöt uudestaan ja Jumalan profeetat tukivat heitä työssä. (Esra 5: 1,2)

Nämä ihmiset tottelivat enemmän Jumalaa kuin ihmistä.

Kun tieto temppelin rakentamisesta levisi, sen perään alkoivat kysellä Persian kuninkaan hallinto. Temppeliä rakentavat antoivat kyselyyn vastineen, jossa kehotettiin tutkimaan arkistoja: Sieltä kyllä löytyisi lupa rakentamiseen. Esran luvut 5-6 kertovat tästä episodista. – Siinä Haggain ja Sakarjan profetia toteutui prikulleen.

 Älkää puuttuko tähän asiaan, vaan antakaa temppelin rakennustöiden jatkua rauhassa. Juutalaisten käskynhaltijalla ja heidän vanhimmillaan on lupa rakentaa temppeli entiselle paikalleen.Nyt määrään, miten teidän tulee tukea juutalaisten vanhimpia, kun he rakentavat tuota temppeliä. Niistä kuninkaan verotuloista, jotka saadaan Eufratin länsipuolisesta maakunnasta, on tarkoin ja viipymättä korvattava noille miehille kaikki kustannukset. Jerusalemin papeille tulee päivittäin antaa, täsmälleen sen mukaan kuin he ilmoittavat, tarpeellinen määrä sonneja, pässejä ja karitsoita sekä vehnää, suolaa, viiniä ja öljyä,  jotta he voisivat uhrata uhrinsa taivaan Jumalalle ja rukoilla menestystä kuninkaalle ja hänen pojilleen. Annan myös seuraavan käskyn: jos joku rikkoo tätä määräystä vastaan, hänen talostaan revittäköön palkki ja hänet lyötäköön siihen riippumaan, ja hänen talonsa hajotettakoon rauniokasaksi. Tuhotkoon Jumala, jonka nimen tyyssija tämä temppeli on, jokaisen kuninkaan ja kansan, joka rikkoo tätä määräystä vastaan ja yrittää hävittää Jerusalemin temppelin. Esra 6: 6.12

»Minä, Dareios, olen antanut tämän käskyn. Noudatettakoon sitä tarkoin.»

”Serubbaabelkohdat” puhuttelivat minua myös siitä näkökulmasta, että meidän, jotka tässä ajassa rakennamme ”temppeliä”, viemme eteenpäin Jumalan (ja Hänen valtakuntansa) asioita muodossa tai toisessa, kannattaa etsiä työn perustelu Jumalan antamasta valtuutuksesta ja Kirjoituksista, ei pysähtyä ihmisten kritiikkiin tai hidasteisiin. – Kun kaivamme työmme perustelut syvälle Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, työmme menee eteenpäin – finaaliin asti.

Taistelu – Sinusta, osa 1

Uskova, kristitty, kun olet vakavissasi uskon ja Jumalan kanssa, olet samalla sotatilassa, jota käydään hyvän ja pahan välillä.

Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.  Vastustakaa häntä, uskossa lujina! 1 Piet. 5:8.9a

Kun ajattelemme Pietarin eteemme maalaamaa kuvaa laumasta, jonka ympärillä saatana kulkee ärjyvän leijonan tavoin, tuo se ainakin minun mieleeni

  • pelottelun ja paniikin lietsomisen ja sen, että
  • leijonan on helpoin napata saalis lauman laitamilta – tai yksittäinen lammas, joka on – syystä tai toisesta – joutunut lauman ulkopuolelle.

Paavali kuvaa yhtä taistelurintamaa kirjeessään Kolossan kristityille. Kirjeestä välittyy Paavalin taistelu:

Tahdon teidän tietävän, kuinka kovaa taistelua käyn teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien muiden tähden, jotka eivät ole koskaan nähneet minua kasvoista kasvoihin.  

 Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,  jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.  

 Sanon tämän, jottei kukaan pettäisi teitä vakuutteluillaan.  

Vaikka en olekaan ruumiillisesti läsnä, olen hengessä teidän luonanne, ja iloitsen nähdessäni, että keskuudessanne vallitsee hyvä järjestys ja että teillä on luja usko Kristukseen.

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.  Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.  

 Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. 


Katkelmasta välittyy minulle lukijana asioita, joiden voin aavistella olevan taistelun syynä:

Kolossan kristittyjä houkuteltiin harhaan ihmisten perinnäisiin käsitykseen ja maailman alkuvoimiin perustuvilla viisauden opeilla – joita Paavali nimittää tyhjiksi ja pettäviksi.

Perinnäiset käsitykset? – Mitä ne voisivat olla?

Voisiko Paavalin ajatusta avata Kol 1. luvun loppujakeet ja Kol 2. 2. alkujakeet?

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin  »älä tartu», »älä maista», »älä kosketa»?  Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.  Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. 


… ja sen sijaan..?

 Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella.  Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.

Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta.  6Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä.  Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa.  Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.  Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. 

Koetettiinko kolossalaisille joltain taholta vakuuttaa, että heidän oli noudatettava joitain perinteitä tai oppirakennelmia, jotka olivat ihmisten ajan saatossa kehittämiä?

Oliko mukaan sekoittunut taikauskonomaisia piirteitä?

Aiheuttiko tämä hajaannusta?

Paavali osoittaa kolossalaisille turvallista suuntaa:

 Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,  jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.  

Paavali toivoo ja rukoilee, että kolossan kristittyjä liittäisi toisiinsa rakkaus [agape]. Sana liittää on on tässä συμβιβαζω [sumbibazooo], joka tarkoittaa yhteen liittymistä (kuten neulesilmukka liittyy toiseen) ja yksimielisyyteen pääsemistä.

Tavoite oli saavuttaa

  • rikas ja syvin tieto – ´yltäkylläinen´, πλουτος [ploutos] ja ´varmista varmin luottamus´, πληροφορια [pleroforia]´:
  • Jumalan salaisuuden μυστηριον [musterion], Kristuksen, tunteminen επιγνωσις [epignosis] ´varma ja todellinen tieto´.
  • Kristuksen, jossa on kaikki mahdolliset πας [pas, ´kaikki, jokaikinen, kaikenlainen, mikä tahansa´] viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä, αποκρυφος [apokrutos, myös ´varastoituina´].

Herran Jeesuksen Kristuksen omaksi ottamista tuli seurata

  • Hänen yhteydessään eläminen
  • Häneen juurtuminen
  • Hänen varaansa rakentaminen
  • vahvistuminen Hänessä

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.  Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.  

Tämä toisi mukanaan vakautta, joka auttaisi vakauteen – myös ärjyvän, pelottelevan, itselleen sekasortoa järkkäävän leijonan edessä:

  • yhteydessä on turvallista
  • juurtunut pysyy paikallaan
  • Kristuksen varaan rakentanut kesää
  • Hänessä vahva on luja

Renewing Mind – Mieleltä uudistettuina

Therefore, I urge you,brothers and sisters, in view of God’s mercy, to offer your bodies as a living sacrifice,holy and pleasing to God—this is your true and proper worship. 2 Do not conform to the pattern of this world, but be transformed by the renewing of your mind. Then you will be able to test and approve what God’s will is—his good, pleasing and perfect will.(Rom. 12:1-3, NIV) – Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Rom. 12: 1-3, NIV)

Everyday Life as the Sacrifice – Jokapäiväinen elämä uhrina

Take your everyday, ordinary life—your sleeping, eating, going-to-work, and walking-around life—and place it before God as an offering. – Ottakaa päivittäinen elämänne – nukkumisenne, työnne, työhön menonne ja liikkumisenne – ja laittakaa se Jumalan eteen uhrina. (Rom. 12:1, MSG)

Only for God – Yksin Jumalalle

Your offering must be ·only for God [holy] and pleasing to him, which is the ·spiritual [or authentic; true; or appropriate; fitting; or rational; reasonable] way for you to worship.  – Uhrinne täytyy olla yksinomaan Jumalalle ja miellyttää Häntä, mikä on teidän hengellinen [tai myös aito, tosi, sopiva, järkeenkäypä] tapanne palvoa häntä. (Rom. 12: 2, EXP)

Shaped by (Which?) – (Minkä?) Muotoilemina

Do not be ·shaped by [conformed to; pressed into a mold by] this ·world [age]; instead be ·changed within [transformed] by ·a new way of thinking [or changing the way you think; the renewing of your mind]. – Älkää olko tämän maailman [ajan] muotoilemia [mukautuko, olko painostettavissa muotoutumaan]; sen sijaan antakaa uuden tavan ajatella muuttaa itseänne [uudistua mieleltänne]. (Rom. 12: 2, EXP)

Able to do God´s Will – Jumalan tahtoon kykeneviä

Then you will be able to ·decide [discern; test and approve]what ·God wants for you [is God’s will]; you will know what is good and pleasing to him and what is perfect.  – Silloin kykenette päättämään (erottamaan, testaamaan ja hyväksymän) mitä Jumala teiltä tahtoo [on Jumalan tahto]; tulette tietämään, mikä on hyvää ja miellyttää Häntä ja on täydellistä. (Rom. 12: 2, EXP)

To God like Life – Jumalan tahdon mukaiseen elämään

You were taught, with regard to your former way of life, to – Sen opetuksen mukaan teidän tulee

  • be made new in the attitude of your minds – uudistua mieleltänne ja hengeltänne
  • put on the new self, created to – pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu 
  • be like God in true righteousness and holiness. – sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Eph. 4: 22-24, NIV; Ef. 4: 22-24, Englanninkielinen käännös kääntää ´sellaiseksi kuin Jumala tahtoo´suorasuokaisesti ´Jumalan kaltaiseksi´)

Giver in the very Nature – Luonteeltaan antelias

I have heard someone saying – Olen kuullut jonkun sanovan:

Lord is giver in His very nature. – Jumala on todelliselta luonteeltaan antelias.

When we read the Scriptures, we see Lord giving and providing – Kun luemme Kirjoituksia, näemme Herran antamassa ja mahdollistamassa.

I give you every seed-bearing plant on the face of the whole earth and every tree that has fruit with seed in it. They will be yours for food. And to all the beasts of the earth and all the birds in the sky and all the creatures that move along the ground—everything that has the breath of life in it—I give every green plant for food. Gen. 1: 29,30 – Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” 1. Moos. 1:28, 29

… and Scriptures add… – … ja perään seuraava lisäys… :

And it was so. – Niin tapahtui.

Paul writes – Paavali kirjoittaa:

In this God’s invisible qualities—his eternal power and divine nature—have been clearly seen — Jumalan näkymättömät ominaisuudet, Hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. (Rom. 1: 20)

These continue happening later, even in our times… – Jumalan anteliaisuus jatkuu myöhemminkin, meidän päivinämme…:

Grace and peace be yours in abundance through the knowledge of God and of Jesus our Lord. His divine power has given us everything we need for a godly life through our knowledge of him who called us by his own glory and goodness.  (2 Pet 1: 2-3) – Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon.  Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.  (2 Piet 1: 2-3)

His divine power has given us everything we need for a godly life – Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon.

God and Father of our Lord Jesus Christ — has blessed us in the heavenly realms with every spiritual blessing in Christ.  (Eph. 1: 3)- Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä — on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. (Ef. 1: 3)

The God of peace, who through the blood of the eternal covenant brought back from the dead our Lord Jesus, that great Shepherd of the sheep, equip us with everything good for doing his will, and may he work in us what is pleasing to him, through Jesus Christ, to whom be glory for ever and ever. Amen. (Comp. Hebr 13: 20,21)– Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustaa meidät hyvillä lahjoillaan, niin että voimme täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tekee meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. ( Vrt. Hepr. 13: 20, 21)

— my God will meet all your needs according to the riches of his glory in Christ Jesus. (Phil. 1: 19) – Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. (Fil 1: 19)

 

 

Context of ”all things given” – ”Kaikki teille annetaan” -asiayhteys

 But seek first his kingdom and his righteousness, and all these things will be given to you as well. – Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt. 6: 33)

His Divine Nature and Holy Life – Hänen jumalallinen luontonsa ja pyhyys

Through these he has given us his very great and precious promises, so that through them we may

  • participate in the divine nature,
  • having escaped the corruption in the world caused by evil desires (2 Pet 1: 4)

Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta me niiden avulla

  • tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta
  • pääsisimme pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2 Piet 1: 4)

Our Part – Meidän osuutemme

For this very reason, we are to make every effort to add – Sen vuoksi meidän tulisi pyrkiä osoittamaan 

  • to our faith goodness – uskossamme lujuutta
  • to goodness, knowledge –  lujuudessa oikeaa tietoa
  • to knowledge, self-control – tiedossa itsehillintää
  • to self-control, perseverance – itsehillinnässä kestävyyttä
  • to perseverance, godliness – kestävyydessä jumalanpelkoa
  • to godliness, mutual affection – jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä,
  • to mutual affection, love –  kiintymyksessä rakkautta (2 Pet. 1:4-6/2 Piet 1: 4-6)

(We are taught to) – (Meidän tulee)

  • be made new in the attitude of your minds — uudistua mieleltänne ja hengeltänne 
  • put on the new self – – pukea yllenne uusi ihminen
  • created to be like God in true righteousness and holiness.   — joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Eph 4: 23, 24/Ef. 4: 23, 24)

He is able – Hän pystyy

Therefore he is able to save completely those who come to God through him, because he always lives to intercede for them. – hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. (Hebr. 7: 25)

 

He is able to keep our whole spirit, soul and body blameless at the coming of our Lord Jesus Christ.  He, The one who calls us is faithful, and he will do it.– Hän kykenee pyhittämään meidät kokonaan ja varjelemaan koko olemuksemme, meidän henkemme, sielumme ja ruumiimme, niin että olemme nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.  Hän, joka meitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa. (Vrt. 1 Tess. 5: 23, 24)

The Fruit – Hedelmä

For if we possess these qualities in increasing measure  – — Kun näet meillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät…they will keep us from being ineffective and unproductive in your knowledge of our Lord Jesus Christ.  (Comp. 2 Piet 1: 8) — me emme jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää meissä vaille hedelmää. (Vrt. 2. Piet 1: 8)

    

Jumalan odotusarvo

Toisenlainen odotusarvo

Isä tai äiti katkaisee siivet lentoyritykseltä; pastori, aviopuoliso, esimies tai kollega torpedoi parhaat yrityksesi.

Tällaisen tavalla tai toisella elämääsi nähden vaikutusvaltaisen ihmisen jäljiltä, elämän odototusarvo voi olla hyvinkin negatiivinen. Jumalasta ja uskosta ei jaksa uskoa sen parempaa. Isä pitää huolen lapsistaan

Jumala haluaa luoda uutta

Jumala haluaa myös tälla alueella luoda meidät uusiksi. Hän haluaa vakuuttaa hyvää tahtoaan ja hyviä ajatuksiaan meitä kohtaan. Myös sitä, että Hän on tukemme, turvamme ja Puolustajamme silloin, kun elämä mättää, tragediat uhkaavat vyöryä ylitsemme ja jokin asia/ihminen/olosuhde uhkaa jyrätä ylitsemme.

Kun tämän tajuamme, alamme paitsi ratkaisuissamme myös rukouksissamme turvata hyvään odotusarvoon emmekä suostu alistumaan pahuudelle, vääryydelle tai hyväksikäytölle, vaan edellytämme elämässämme ja rukouksissamme muutosta!  Toisenlainen odotusarvo

Hyvyys on Jumalan luonne

Jumalan odotusarvo meitä varten on hyvä. Tämä hyvyys kuuluu Hänen luonteeseensa. Tätä hyväänsä Jumala haluaa myös meille.

Tähän odotusarvoon minulla on ollut pitkä matka.

Olen pitkän ajan pyristellyt pois hyväksikäytön kierteestä, elämänkokemuksiani vasten normaalina pitämästäni elämästä. Tästä voit lukea lisää artikkelista Parhaaksemme.

Halppiskopio huijasi

Yhdessä mutkassa törmäsin väärin markkinoituun uskoon, jossa kaikki rullasi eteenpäin helposti ja Jumalan siunaukset virtasivat. – Ongelma oli siinä, että oikeasti asia ei ollut niin tällaista rullaavaa uskoa julistavien elämässä.

 Ongelma ei ollutkaan niinkään ”Taivaan varastoissa”, vaan tavassa tuoda asia esille. Ilmeisesti henkilö oli ottanut omakseen menestysjulistuksen ja siitä kehittänyt oman variaationsa: Noista ”Taivaasta tiputetuista” varannoista tuli todellisen Taivaan annin ”halppiskopio”, joka näytti aidolta, mutta ei sitä ollut. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Minun tragediakseni muodostui se, että sotkin keskenään oikean ja väärennöksen. Aloin varomaan en vain väärennöstä vaan myös aitoa:

— menestyksen kulisseja ylläpitävät henkilöt ovat tehneet uskon asialle melkoista hallaa – saaneet niin minut kuin monet muutkin perääntymään monta askelta ja välillä ampumaan liian herkällä liipasimella kaikkea uskoon viittaavaa. Minun laillani joku muukin voi pelätä uskovansa ”liikaa”.- Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Mikä se Jumalan tahto oikein on?

Uidessani syvissä epäilyksen vesissä ja kohdatessani melkoisia vastuksia kuulin yllättävän monen rukoilijan suusta rukouksen jatkoksi lisätyt sanat: ”Vapauta (tms.) — jos se on Sinun tahtosi.”

Tässä kummallisessa sekavassa aikakaudessa avukseni tuli oivallus Jumalan tahdosta:

Vasta kun tajusin, että vapaus ON Jumalan tahto, asiat alkoivat oikenemaan. Aloin tajuta, että ei meidän uskovina tarvitse muitta mutkitta mukisematta hyväksyä jokaista vaivaa ja vastoinkäymistä osaksemme. Me voimme rukoilla apua ja vapautta. Me voimme uskoa, että Jumalan tahto on elämä ja rauha. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Rukouksiimme päämäärätietoisuutta ja potkua antaa ajatus:

Taivaan varastot ovat täyteen lastatut. Niistä ”tiukkuu” siunausta yllemme. Uskallanhan/uskallathan avautua Jumalan Taivaan todelliselle annille. Jumala on hyvä Isä niille, jotka Häntä avuksi huutavat ja uskovat Hänen hyvyyteensä. Isä antaa Hänen parasta. Meidän ei tarvitse suostua vähempään. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

 

 

Siunatut rajat – Blessed Borders

Alempaa löydät ajatuksia, jotka pohjautuvat 5. Mooseksen kirjan lukuun 28 sovellettuna 2000-luvulle. – Below you may find some nuggets based on Deuteronomy 28 turned to people of the Millenium.

Suomeksi artikkeli on myös kuunneltavissa:

Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne — And all these blessings shall come upon you and overtake you

Jumala ei pelkästään vuodata siunauksiaan, vaan siunaukset saavat otteen meistä (engl. Käännös “ottavat yliotteen”!) –  The favor of God doesn´t only pour on us, but overtake us.

Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin.– Blessed shall you be in the city, and blessed shall you be in the country.

Sillä missä asut/asun, ei ole väliä, Jumalan lupaukset löytävät sinut ja minut kaupungista ja “landelta”- kunhan olemme oikeassa suhteessa Jumalaan. – Tämä rohkaisee niin pikkupaikkakunnan asukkia, josta tuntuu, että kukaan ei juuri tiedä tästä paikasta, kuin isossa kaupungissa ”eksyksissä” olevaa. – It doesn’t matter if you ans I live in the city or the country side, God’s favor will find us – when we are in right standing with Him.

Siunattuja ovat teidän lapsenne — Blessed shall be the fruit of your body, . . .

Perheemme ja kotimme on siunattu. – Our family & home life will be blessed.

teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat — the produce of your ground and the increase of your herds, the increase of your cattle and the offspring of your flocks.

Toisin sanoen tekemämme työ on siunattu. – On the other words, our profession is blessed.

Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. – Blessed shall be your basket and your kneading bowl.

Voisiko meidän aikamme vastine olla keittiö, jossa ruuan valmistamme – ja kaikki siihen liittyvä? – Would this mean in modern times our kitchen and everything included that?

Blessed shall you be when you come in, and blessed shall you be when you go out.

Mooses näyttää kertovan meille, että meidän päivittäiset rutiinimmekin ovat siunattuja. (Ei ollenkaan niin tylsiä enää, vaan Jumalan tapa siunata meitä. <3) – Moses seems to tell us that even our routines are blessed! (Not so bored anymore, but Gods way to bless us. <3) 

Herra antaa teidän voittaa vihollisenne, jotka nousevat teitä vastaan. He hyökkäävät kimppuunne yhtenä joukkona, mutta hajaantuvat pakoon kaikkiin suuntiin. – The LORD will cause your enemies who rise against you to be defeated before your face; they shall come out against you one way and flee before you seven ways.

Jumala ei lupaa ongelmavapaata elämää. – God never promises a trouble free life to His people.

Elämme langenneessa maailmassa, joka on poikkiteloin niihin nähden, jotka ovat Jumalan puolella. Väistävämmättä ongelmia tulee. –  We live in the fallen world, which stands in opposition to those who stands with Him.  It’s inevitable that troubles will come.

Mutta jopa vastoinkäymisistä tulee Jumalan siunaavissa käsissä alusta, jolle Jumala maalaa entistä enemmän siunauksia.  – But – in the hands of blessing God – even troubles will become the canvas upon which God paints more blessings.

Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa vilja-aittanne ja antaa teidän menestyä kaikissa hankkeissanne. The LORD will command the blessing on you in your storehouses and in all to which you set your hand, . . .

Englanninkielinen käännös kääntää terävästi: ´Jumala käskee siunaukset yllemme…´

Vilja-aitta puhuu tulevaisuudesta ja siitä, mitä Jumalalla on varattuna tulevaisuutemme varalle. – The storehouse speaks of one’s plans & provision for the future.

Herra siunaa teitä siinä maassa, jonka hän teille antaa. — and He will bless you in the land which the LORD your God is giving you.

Vaikka aiemmin oli ajatus siitä, että paikalla ei ole väliä, sillä kuitenkin näyttää olevan väliä: Siunaus oli läsnä Luvatun Maan rajojen sisällä. – Allthougth it seemed (above) that it doesn´t matter where you live that you may receive blessings from Lord, the place seems to matter…: The place of this blessing was contained within the borders of the Promised Land.

Toisin sanoen sinun ja minuntäytyy elää Herran suunnitelmassa ja tarkoituksessa ottaaksesi vastaan kaikki nämä siunaukset. – On the other words you and I need to live in the plan and the purpose of Lord in your life to receive all these blessings.

— Hän tekee teistä pyhän kansansa, kuten hän on teille vannonut. — The LORD will establish you as a holy people to Himself, just as He has sworn to you.

Viimeinen – ja suurin – lupaus puhuu läheisestä yhteydestä Jumalan kanssa.-  The last great promise is the blessing of fellowship & intimacy with God.

Jumala tekee meistä pyhän kansan itselleen -The LORD will establish us as a holy people to Himself.

Kun… Jumalan siunaukset vuotavat ilmeisellä tavalla — Then . . . When God’s blessing has been poured out on them in such an obvious way…

Kaikki kansat saavat nähdä, että Herra on ottanut teidät omaksi kansakseen, ja silloin ne pelkäävät teitä.  — Then all peoples of the earth shall see that you are called by the name of the LORD, and they shall be afraid of you.

He ymmärtävät, että Jumala on todellinen ja Hän on valinnut kansansa. — They will realize God is real and He has chosen these people.

%d bloggaajaa tykkää tästä: